Lukuvuonna 1973/1974 LTKK:ssa olleista osastoista viimeisenä kiltansa saivat perustettua koneenrakentajat. Sen säännöt vahvistettiin LTKY:n edustajistossa helmikuussa 1974. Hitaudesta huolimatta tai ehkä juuri sen ansiosta KRK sai järjestettäväkseen vuoden tärkeimmän juhlan, vapun 1974. Samana vuonna ehdittiin tutustua oman alan teollisuuteen Uudessakaupungissa ja Raumalla, järjestää tiedostustilaisuus diplomityön tekemisestä sekä juhlia 50-vuotiasta professori Niilo Teeriä.

KRK myös loi kansallisia ja kansainvälisiä suhteita toisiin alan opiskelijoihin. Ensimmäisen kerran KRK osallistui koneteekkareiden neuvottelupäiville Otaniemessä 1975. Pohjoismaiden koneteekkareiden neuvottelupäiville osallistuttiin ensimmäisen kerran vuonna 1978 Lundissa, Ruotsissa.

Lähde: ”Mitä teekkarit eilen…” Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta 1969-1999

Ote Heikki Hornborgin juhlapuheesta Koneenrakennuskillan 30-vuotisjuhlassa

— Vanhoista papereista, joita emme ehtineet hävittää, on jälkipolville selvinnyt, että allekirjoittaneen nimi on löytynyt Koneenrakennuskillan perustamiskokouksesta tammikuisena iltana Parkin kokoushuoneessa. Paikalla oli joukko aktiivisia koneenrakennusopintosuunnan opiskelijoita vahvistettuna koneenrakennuslaitoksen johtajalla, professori Niilo Teerellä, joka toimi ikään kuin puhemiehenä.

Naulaan ensin vuoden 1974 yleistä tilannetta viitekehykseksi. Skinnarila oli umpimetsää paitsi korkeakoulun työmaa, jossa harjannostajaiset oli juuri vietetty Tammikuun alussa. Luentotilat sijaitsivat eri puolella kaupunkia entisen rikkihappotehtaan konttorirakennuksesta satamapaviljonkiin ja edelleen myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen kristuksen temppeliin. -Henki oli todella korkealla. Ylioppilaskunnalla ei ollut omia tiloja. Skinnarilasta oltiin kuitenkin bongattu hylätty maalaistalo kivinavettoineen, joista haaveiltiin ylioppilaskunnalle sitsi-illatkin kestäviä tiloja. Opiskelijat asuivat eri puolella kaupunkia, varsinaisia opiskelijataloja ei vielä ollut Parkkia ja Kareliaa lukuun ottamatta. Korkeakoulu oli kasvanut jo käsittämättömän suureksi 264 opiskelijan ahjoksi, joista koneenrakentajia 87. Näistä naisia oli peräti 0. Eri osastoja ei ollut vaan kaikki opiskelijat kuluivat kone-osastolle, jolla oli kolme eri opintosuuntaa nimittäin koneenrakennus, voimatekniikka ja talousinsinööriopintosuunnat. Lukuvuoden aikana valmistuivat ensimmäiset 8 opiskelijaa diplomi-insinööriksi. Voin hämmästyttää juhlakansaa sillä uskomattomalla tiedolla, ettei allekirjoittanut suinkaan kuulunut tähän joukkoon.

Vuonna -69 opiskelijakunnan muodosti 39 innokasta teekkaria. Ylioppilaskunta perustettiin ensimmäisenä syksynä koska asetus niin määräsi. Muistelen meidän olleen sitä mieltä, että hauskaa osataan pitää ilman ylioppilaskuntaakin. Myöhemmin selvisi, että ylioppilaskuntaa tarvittiin oikeasti opiskelijoiden asioiden hoitamiseksi. Perustettiin tarvikekauppa, järjestettiin luentojen monistaminen, ylioppilaiden terveydenhuolto jne. Kaikkein näkyvin rooli ylioppilaskunnalla oli kuitenkin yhteisten hengenkohottamistilaisuuksien järjestäminen ja yhdyssiteiden luominen muihin alueen sidosryhmiin, erityisesti sairaanhoito-oppilaitoksen opiskelijoihin – luonnollisista syistä.

Johdonmukaisesti järjestettiin joulukuussa -69 ensimmäiset kuusi / sex –juhlat rikkihappotehtaan entisessä toimistorakennuksessa, jossa toimi LTKK:n kirjasto. Myöhemmin keväällä aiheutimme pahennusta korkeakoulun hallintoelimille järjestämällä pahnadiskon samoissa tiloissa. Juhlien juju oli se, että paikalle roudattiin traktorin peräkärryllinen olkia, joilla muistaakseni tavoiteltiin vanhaa Suomi-filmin romantiikkaa. Panostus ei ollut turha sillä 3 prosenttia opiskelijoistamme – vastaten yhtä henkilöä, avioitui juhlien seurauksena.

Varsinainen kriisi ylioppilaselämässä tapahtui huhtikuussa -71 kun Alko sulki ovensa lakon vuoksi. Monta viikkoa oli kulunut ja vappu uhkasi. Eihän siinä auttanut kun panna mäskit käymään vähän joka asunnossa Parkin asuntolassa. Tislauskolonnan siirtyessä asunnosta asuntoon keskeytymättömässä kolmivuorossa saimme seuraa pihalle aika ajoin ilmestyvästä mustasta maijasta.

Kun virkavallalle kuitenkin selvisi, että tuotantovolyymi hädin tuskin riitti lukemisestaan rasittuneiden teekkareiden virkistäytymiseen, saimme jatkaa kemian harjoitustöitämme niin sanoakseni virkavallan suojeluksessa. Hyvät suhteet poliisiin säilyivätkin aina siihen saakka kunnes muutama bussillinen kirkuvia lapsia tuli tutustumiskäynnille Lappeenrannan poliisilaitokselle ikään kuin yllättäen. Jäynäkisoissa teekkarit olivat nimittäin käyneet kiinnittämässä kutsun joidenkin ala-asteiden ilmoitustaululle, jossa pyydettiin koululaisia tutustumismatkalle paikalliselle poliisiasemalle.

Vietettiin siis tavanomaista matalaprofiilista teekkarielämää ja välillä perustettiin tarpeellisia elimiä opiskelijoiden elämää helpottamaan. Opiskelijatalosäätiö oli yksi tällaisista, ylioppilaskunnan edustajisto toinen. Edustajiston myötä ylioppilaskunnan rooli muuttui enemmän katto-organisaatioksi.

Kun samalla ammattiaineiden opiskelu pääsi toden teolla vauhtiin ja me opiskelijat aloimme kulkea omissa opintosuunnittain ryhmittyneissä porukoissamme tuli tarpeelliseksi perustaa killat vastaamaan osittain niistä tehtävistä, joista ylioppilaskunta oli aiemmin huolehtinut. Eräänä kiltojen tärkeänä tehtävänä nähtiin opiskelijoiden viihtyvyyden ja harrastetoiminnan tukeminen.

Kaikki kolme kiltaa Kaplaaki, Armatuuri ja KRK perustettiin parin kuukauden sisällä. Krk:n tavoitteena aikakaudelta säilyneen muinaisen lehtileikkeen mukaan, oli olla jäsentensä yhdyssiteenä sekä edistää heidän henkisiä ja ammatillisia pyrkimyksiään. Killan ensimmäisiä suuria hankkeita oli järjestää oman auton korjaamis-mahdollisuus. Excursiotoiminta nähtiin myös tärkeänä. Ensimmäinen killan järjestämä excursio suuntautui huhtikuussa länteen, aina Uuteenkaupunkiin ja Poriin saakka, joissa kohteina olivat autotehdas ja Mäntyluodon telakka.

Allekirjoittajan rooli perustamisvaiheen jälkeen killan ensi askeleissa oli vaatimaton. Olin juuri edellisenä keväänä luopunut ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajuudesta keskittyäkseni opintojeni loppuunsaattamiseen. Nimittäin epähuomiossa iloiseen opiskelijaelämään suunnattu panostukseni oli siinä määrin heikentynyt, että valmistuminen uhkasi sukulaisteni suureksi hämmästykseksi. Myöhemmin selvisi, että hämmästys oli korkeakoulun opettajakunnassa vielä suurempi.

Tulin kuitenkin valituksi killan isännäksi. Tehtävä oli kopioitu Helsingin TKY:stä jossa, samoin kuin Tampereellakin killan isäntänä toimii killan edellinen puheenjohtaja hallituksen konsulttina. Tällähän rooli on nykyään toinen. Tehtävä oli siinä mielessä kiitollinen, että ainoat konkreettiset hommat, mihin jouduin, oli vappuriehan avaus ja puhe naiselle kevään vappujuhlissa, joiden järjestelyvastuu oli siirretty ylioppilaskunnalta killoille KRK tiennäyttäjänä.

Osoittaen tässäkin edelläkävijän roolia, hankki kilta vappurientoja varten useita sponsoreita. Eräs näistä oli väestönsuojelutoimisto. En tosin muista oliko tarkoitus suojella väestöä teekkareilta vai päinvastoin. Ohjelmassa oli kastamisen ja kaljaviestin lisäksi mm. sähkölevyn päällä istumista. Ilta- juhlat olivat totuttuun tapaan Moterestilla. Kuulijakuntaa ei varmastikaan hämmästytä, että juhlat onnistuvat erinomaisesti kuolonuhrien ja muiden vahinkojen jäätyä merkittävää pienemmäksi. Keskussairaalan laajentamishankekin osoittautui jo aiemmin päätetyksi.

Koneenrakennuskillasta on vuosien aikana kasvanut merkittävä tekijä LTY:n opiskelijoiden olosuhteiden kehittäjänä. Killan rooli on ollut merkittävä myös julkisuuskuvan muodostajana. Tippateam on maan, ellei maailman kuulu. Oranssi Solifer mopo tuo iloa ja valoa kaikelle kansalle, mitä nimi Solifer-valon tuoja, tarkoittaakin.

Vaikka KRK ei suuruudeltaan ole Yliopiston suurimpia, voin ilolla todeta, että koneenrakennuksen suosio on jälleen nousussa sekä nykyisten opiskelijoiden, että yliopistoon pyrkijöiden keskuudessa. Suuren yleisön silmissä ainoita oikeita insinöörejä ovat nimenomaan koneenrakentajat ja siltojen ja teiden rakentajat. —

Heikki Hornborg

Kirjoittaja on Koneenrakennuskillan perustaja ja Etteplan Oy:n toimitusjohtaja